Elämää vain

Tekeepä mieleni jotain kirjoittaa, joten kirjoitellaan vaikka tänne sitten. Eipä kyllä mitään kovin ihmeellisiä ole tapahtunut. Töissä melkolailla aika kulunut.

Viime viikolla olin vapaalla muistaakseni torstain ja perjantain. En ihmeempiä tehnyt. Perjantaina toki näin hyvää ystävääni kahvin merkeissä ja kuulumisten vaihdossa. Sitten vielä illalla istuttiin iltaa porukalla hänen luonaan, ja sitten kävin hetken hengailemassa heidän kanssaan baarissa. Toki sitten itsepäisenä piti päästä hetkeksi vielä Zoomiinkiin istumaan yhdelle. :') Jonka jälkeen matkani meni melkolailla suorinta reittiä kotiin. Piti saada unta palloon, koska lauantaina oli pitkä työpäivä. Tosin päädyin kuitenkin vielä koneelle vuodattamaan asioitani pitkäksi aikaa. Tosin kuuntelijan ansiosta, olo parani kummasti. ♥ Hahah.

Ja tosiaan, lauantaista tähän päivään saakka olen ollut joka päivä töissä. Ja olen vielä huomisen ja ylihuomisen. Sitten odottaa kolmen päivän vapaat. ♥ Eipä nuo ole olleet kovin pitkiä vuoroja, lukuunottamatta lauantaita. Mutta tänään olisi ollut jo sellainen olo, että ei olisi yhtään huvittanut mennä töihin. Aina ei vaan jaksaisi. Enkä oikeastaan kovin ihmeellisiä ole sen lisäksi tehnyt. Valvonut liikaa, ja ollut hiukan ylienergisen sekaisin. Nähnyt muutamaa kaveria, ollut koneella.

Kuitenkin, kunhan jaksan vielä nämä muutamat päivät töissä, niin lauantaina odottaa palkinto. Mennään kaverin kanssa grillailemaan ja hiukkasen ehkä juomaan. :p Siinä ohella pieniä töitäkin, mutta suurimmaksi osaksi naattimaan olosta, ja hiukan pois kaupungin keskeltä. ~ Heh. Sunnuntaina toki takaisin, ja maanantain vapailla tuskin mitään erikoista teen. Sitten olisi vain kolmen päivän työputki, ja sitten olisi taas menoa. Aww, en jaksaisi millään odottaa. Hurr. ~

Noh, eipä tässä kai muuta. En oikein osaa sanoa. Kuviakaan ei ole, en ole oikein jaksanut kuvailla. Viimeisimmät kuvat ovat viron reissulta, ja nekin ovat suurimmaksi osaksi pikkusiskoni kuvia. Hahah. Täytyy katsella siis, jos saisi vaikka kamerankin pysymään kourassa taas joskus. Mutta se siitä tältä erää.

Yhäkin elossa ollaan.

Heh, nyt on kyllä jäänyt monen kuukauden kirjoittelut pois kokonaan. Eipä oikeastaan ollut tapahtunut Moneen kuukauteen ei tapahtunut oikeastaan mitään erikoista. Olin onnellinen, ja elämä hymyili. Noh, sitten eräässä välissä elämä vähän romahti, kun tuli ero eteen. Ensimmäinen rakkauteni jätti minut, ei siitä tai syistä sen enempää. Asiat on kuitenkin sovittu, ja väleissä ollaan. Ja minun on suhteellisen hyvä olla. :)

Oli tuossa viime viikolla työpaikan pikkujoulutkin. Käytiin syömässä hyvää ruokaa, ja juhlittiin pitkään yöhön. Oli kyllä mukavaa. Tosin kenkäni olivat hiukan hukassa itseltäni, ja minähän päätin kävellä sitten jälleen kerran sukkasillani tuolla. :D Kotiin kuitenkin tuli päästyä. Sen jälkeisenä päivänä heräsin väsyneen koomaisena, ja darraisena. Kävin keskustassa kahvilla, ja sitten alkoi kaverin kanssa matka kohti Helsinkiä. Mentiin MetalOrgyyn. Minulla oli kyllä aivan mahtavaa aikaa siellä! Ah, tykkäsin kuunnella kaikkia bändejä. Ja loppua kohden aloin olla jo aivan mukana meiningissä, siellähän sitä sitten moshattiin ym. Hahah, eikä sitä kotiin asti heti päästykkään, mutta ilta/yö jatkui mukavasti. Oli mahtavaa, vaikkakin muutamat mustelmat ja kipeät paikat tuli kerättyä reissulta.

Töissä tässä on tullut myös käytyä (kuinka suuri yllätys). Sielläkin menee ihan kivasti. Pääsiäinen oli todella kiireistä aikaa, ja itselläkin meinasi  mennä (ja menikin) hermo kiireeseen. :'D Silti kyllä valvoskelin pitkälle aamuun. Se vain on jotenkin, että vaikka töissä väsyttäisi aivan älyttömästi, niin kun kotiin pääsee, niin ollaan ihan älyttömän virkeitä. Tai ylikierroksilla olisi ehkä parempi sana. Tänään oli kuitenkin taasen ihan mukavaa olla töissä, kun ei ollut niin kiire, ja sai rauhassa tehdä töitään. Vaikkakin hiukan vähäiseksi nuo yöunet meinaavat jäädä. Toisaaltaan; oma vika. :D

Mutta niin, ei ole tapahtunut oikeastaan paljon mitään, mutta toisaaltaan niiiiiin paljon. Enkä kaikkea halua, tai jaksa edes kirjoittaa. Mutta ajattelin vain ilmoitella, että elossa ollaan vaikka blogini onkin ollut ihan kuollut. Ja vieläpä oikein hyvin voivana, ja iloisena ollaan. Täytyy katsella tässä taas, jos saisi vaikka aikaiseksi herätettyä takaisin jonkilaisen blogin kirjoitusinspiraation. :)

Doh, en tiedä mitä enää kirjoittaa. Joten kirjoitteluihin!